Videopelien pelaaminen on vahva osa monien elämää. Online casino -alustojen lisäksi digitaalinen pelaaminen herättää useissa tutkimuksissa kiinnostusta, kun tarkastellaan yhteyksiä ADHD:hen. Selkeästi monet, jotka pelaavat erilaisia pelejä, kokevat ADHD:n oireita. Mutta onko näillä kahdella jonkinlainen yhteys?
Tässä artikkelissa on tarkoituksena perehtyä tarkemmin ADHD:n ja videopelien välisiin yhteyksiin. Käymme läpi muun muassa havaintoja pelaamismuodoista sekä haasteita ja mahdollisuuksia, joita liittyy aiheeseen.
ADHD ja videopelien harrastaminen
Tarkkaavaisuuden häiriöstä puhutaan usein nimellä ADHD. Yhteen asiaan keskittyminen voi tuntua haastavalta ja lisäksi tällaiset henkilöt usein kokevat levottomuutta. Paikallaan pysyminen ei ole kovin helppoa ja päätöksenteko voi olla toisinaan hyvinkin impulsiivista. Kaikki tämä voi tehdä arjen asioiden hoitamisesta hyvin haasteellista. Usein tällaiset ihmiset viettävät huomattavasti enemmän aikaa ruudun äärellä vapaa-ajalla.
Laaja amerikkalainen ABCD-tutkimus, joka käsitti lähes 2 000 henkilöä, havaitsi että yli kolme tuntia päivässä pelaavat käyttäjät suoriutuivat testeissä, joissa mitattiin impulssienhallintaa ja työmuistia, jopa paremmin kuin ne, jotka eivät pelaa lainkaan. Samassa tutkimuksessa kävi ilmi, että ADHD-pisteet ja tarkkaamattomuusmittaukset nousivat enemmän pelaavilla, mutta erot eivät vastanneet kliinisiä rajoja. Tämä herättää tosiasian, ettei kyseessä ole yksiselitteinen haitta. Lisäksi aivojen kuvantamisessa havaittiin eroja aktivointimalleissa – ilmentäen pelien harjoitusmahdollisuuksia.
Yhteys pelihäiriöihin ja liialliseen pelaamiseen
Suurin osa tutkimuksista osoittaa selkeän yhteyden ADHD:n ja pelihäiriöiden välillä. Systemaattinen katsaus (Koncz et al., 2023) vahvistaa, että ADHD-oireet liittyvät lisääntyneeseen riskiin kehittää pelihäiriöitä. Korealainen aineisto (J Psychiatry Invest, 2018) vertasi aktiivisia pelaajia ja kontrolliryhmää, ja havaitsi, että ADHD-kriteerit olivat yleisempiä pelaavien ryhmässä.
MDPI:n tuoreen tutkimuksen mukaan ADHD-diagnoosin saaneet jatkavat merkittävästi yleisempää peliongelmaista pelaamista erityisesti ilman lääkitystä. Samoin keskimääräinen liikakierroksen määrä liittyy peliin kulutetun ajan määrään.
Videopelaamisen ja pelihäiriöiden yhteys ei ole yksiselitteinen, mutta korealaisessa ja muissa Pohjoiseurooppaa koskevissa arkistoissa pelihäiriöiden esiintyvyys on korkeampi ADHD-diagnosoitujen joukossa. Peliongelmien ennaltaehkäisy nähdään tärkeänä.
Pelaamiseen liittyvä impulsiivisuus ja ADHD‑oireet
Psykologia- ja ADHD-asiantuntijat korostavat, että impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus ovat keskeisiä yhteyspisteitä. Thriveworksin kliininen johtaja Drew Lightfootin mukaan henkilöt, joilla on todettu ADHD, pelaavat huomattavasti useammin mutta siitä huolimatta pelaamisen ei katsota aiheuttavan ADHD:ta. Tällainen korrelaatio ei tarkoita syy–seuraussuhdetta, mutta yhteys on selkeä. Ranskalainen koulututkimus on osoittanut, että hyvin usein ADHD:n oireet ennakoivat pelihäiriöiden todennäköisyyttä.
Hyödyntäminen ja kohdistetut pelit
Erilaiset serious video games -pelit on kehitetty toimintaa harjoittaviksi, esimerkiksi impulssinhallintaan tai työmuistiin tähtääviksi harjoitteiksi. NCBI:n esimerkki “Save the Muse Home” osoittaa positiivisia vaikutuksia tabletilla, suunnaten työtä ADHD-oireiden toimintatilan mukaisesti. John Hopkinsin katsaus taas kertoo Adderall‑pulaan vastaavan EndeavorOTC‑pelin saaneen FDA-hyväksynnän – käyttäjien TOVA‑testitulokset paranivat jopa 83 %.
Monet peliyhtiöt ovat myös ottaneet huomioon ADHD-oireisiin liittyviä käyttäytymispiirteitä suunnitellessaan käyttöliittymiä ja pelimekaniikkaa. Esimerkiksi pelien selkeät tavoitteet, nopea palautejärjestelmä ja jaetut tasosuoritukset on todettu motivoiviksi erityisesti keskittymisen haasteita kokeville pelaajille. Lisäksi käyttäjädatan analysointi on antanut viitteitä siitä, että tietyn tyyppinen pelirytmi – esimerkiksi vuoropohjaiset ratkaisut verrattuna jatkuvasti liikkuviin toimintapeleihin – vaikuttaa siihen, kuinka pitkäkestoisesti peli jaksaa pitää käyttäjän huomion. Näin pelisuunnittelun ja tutkimuksen välinen vuoropuhelu on muodostunut aiempaa tärkeämmäksi pelialalla.
On näyttöä siitä, että määrällinen pelaaminen voi liittyä kognitiivisen suorituskyvyn elementteihin (impulssienhallinta, työmuisti). ADHD-diagnoosin saaneilla on suurempi riski peliin liittyvään liialliseen pelaamiseen.
Kohdennetut pelit kuten EndeavorOTC voivat toimia osana laajempaa toimintatapaa – esimerkiksi lääkityksen rinnalla. Sääntely, kuten loot boxien ikärajoitus, on herättänyt keskustelua impulsiivisen käyttäytymisen riskin minimoimiseksi.
Yhteenveto
Tutkimukset eivät silti anna yksiselitteistä tuomiota, vaan esittää moniulotteisen kuvan. Digipelaaminen voi sekä tukea joidenkin kognitiivisia prosesseja että altistaa liialliseen käyttämiseen ADHD-ehdossa. Kohdennetut pelit tuovat hienosti mukaan aivan uudenlaisia näkökulmia, ja yhteiskunta reagoi sääntelytoimenpitein. Keskeistä on jatkaa analyyttistä ja tasapainoista tarkastelua – keinomateriaalista riippumatta.
